Ensimmäinen näyttö

Mia /

Opiskelu puusepäksi alkaa perusasioista. Itselläni on opintoja nyt takana vuosi ja kuukausi. Ensimmäinen, pakollinen kokonaisuus, 45 osp:n kokoinen ’’Puutuotevalmistuksessa toimiminen’ on nyt suoritettu. Näyttöä pääsin tekemään hiukan myöhässä suunnitelmastani sillä elämä vähän yllätti, tammikuu oli raskas ja olin enemmän koulusta pois kuin paikalla. Sain tammikuussa kuitenkin suunnitelmat valmiiksi ja kuun lopussa pääsin aloittamaan näyttötyön.

 

Näyttötyöni oli suunnitella ja valmistaa keittiöön tarjoiluvaunu. Tein työn tilauksesta, suunnittelin sen kohdekeittiöön sopivaksi huomioiden keittiön ja muiden kalusteiden tyylin, mitat ja värin. Piirsin suunnitelmat Autodesk Inventorilla ja hain mitat jo piirtäessä kohdilleen. Piirtäminen vei yllättävän paljon aikaa sillä suunnittelin liitokset ja mitat samalla. Toisaalta tykkäsin suunnitella tietokoneella koska siinä on helpompi kokeilla eri ratkaisuja kuin puutyösalissa. Villeimmät ideat jäivät tietokoneen avulla suunnittelupöydälle. Minulla kun tuppaa mielikuvitus lentämään ja monesti yllätän itseni suunnittelemasta asioita joko liian vaikeasti tai tavalla johon omat taidot eivät vielä riitä. Tammikuun lopussa opettajalle suunnitelmaani esitellessä hän totesi etten selvästi aio päästää itseäni helpolla, kuulemma olin valinnut haastavat tavat liittää osia toisiinsa.

 

Kaikki lähti kasasta koivua. Liimatessa ja leikatessa piti miettiä kuinka jää mahdollisimman vähän hukkatavaraa. Jalkojen loveuksia varten tein hukkapuusta sahaustelineen.

 

Koekasauksia tuli tehtyä prosessin aikana useita. Halusin olla varma että kaikki istuu, on kohdillaan enkä tee mitään ihmeellisiä ajatusvirheitä kappaleiden työstössä. Työvaiheita oli lukuisia; sahausta, poraamista, jyrsintää, loveuksia ja niin edelleen. Kaiken oli osuttava kohdalleen jotta kokonaisuus onnistuu. Työsalissa epäilin omia mittailujani, kärry näytti niiin pieneltä ja hennolta muiden kalusteiden rinnalla.

 

Pintakäsittelyksi valitsin Osmo Colorin puuvahan, sävy Kelo. Kansi ja jalat saivat kaksi sävykerrosta, muut osat yhden, lisäksi kaikki osat on viimeistelty kirkkaalla vahalla. Ennen lopullista kasausta kävin läpi kasausjärjestyksen ja varasin reilusti puristimia ja suojakalikoita käden ulottuville. Liimaamisessa pitää olla ripeä muttei saa hosua, joten täytyy tietää mikä on työjärjestys jotta työ sujuu ongelmitta. Puristimia ei voi koskaan olla liikaa…..

 

Toinen juttu jossa mieluummin liiottelen kuin hutiloin, on tuotteen pakkaaminen kuljetuskuntoon. En missään nimessä halua että kaiken työn ja vaivan jälkeen tuotteeseen tulee kuljetusvaurioita, joten pakkaan huolella ja kuljetustavan huomioiden.

 

Valmis!

Tuli sellainen tarjoiluvaunu kuin piti, näytön arviointi oli kiitettävä ja työn tilaaja tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa opiskelua eteenpäin.

 

 

 


2 kommenttia

Tapani K. & #183;29.2.2020 17:52

Hyvä tuli! Näytöissä ei kannata mennä aidan yli matalimmasta kohdasta; ne kun ovat myös oivallisia oppimistilaisuuksia. Ja se tunne, kun vaikea työ onnistuu…!

    Mia & #183;1.3.2020 06:24

    Kiitos!
    Näin sen itsekin ajattelin, tylsäähän se olisi ollut tehdä kaikki sen tutuimman ja helpoimman kaavan mukaan 🙂

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: