Työssäoppiminen Kierikissä sai syksyn vierähtämään joutuisasti. Elokuun 11. päivä aloitin loppukesäisessä aurinkoisessa säässä ja tämä työssäoppimisjakson viimeinen viikko lokakuun loppupuolella oli jo hyvinkin kylmä ja talvea enteilevä; muutama aste pakkasta ja pientä kuuraa.
Työssäoppimisen aiempia kuulumisia pääset lukemaan täältä ja täältä.
Lisää ovia
Ensimmäistä ovea tehdessä tajusin kuinka oven voisi myös tehdä ja visioni toisesta ovesta sai hyväksynnän. Ensimmäisen oven puut ovat pieniä riukuja, halkaisijaltaan noin 4-6cm, ja muotoiltu tasaisiksi toisiaan vasten. Toisen oven puut ovat alkujaan selvästi isompia, halkaisijaltaan 7-10cm ja muotoiltu varausuran avulla hirsirakenteeksi tiiviisti toisiaan vasten.
Jotta ovesta ei tulisi ihan järjettömän paksu ja painava, muotoilin rangat pelkkahirsien tyyliin noin 4-5cm vahvuisiksi jo tutuksi tulleella parkkuuraudalla. Raudalla ei saanut ihan sellaista jälkeä kuin halusin, mutta onneksi sain puiden loppumuotoiluun apua Kierikin kesätyöläiseltä Katrilta jolla oli taitoa ja työkalut viimeistelyyn.
Kahvat muotoilin samalla tavalla kuin ensimmäisetkin, ensin upotukset poikkipuihin ja sitten hain tyyliin sopivat muodot käsityökaluin.
Toinen ovi valmistui huomattavasti ensimmäistä ovea nopeammin. Työtä nopeutti se, että puut oli valmiiksi kaadettu, karsittu ja kuorittu muiden työntekijöiden toimesta ja rankojen pienempi kokonaismäärä. Vaikka muotoiltavaa oli enemmän, tuli valmista ovea nopeampaan tahtiin. Aikaa kului miettimiseen ja suunnittelemiseen vähemmän, koska työ oli jo tutumpaa.
Syksyn työssäoppiminen Kierikissä oli kaikkea mitä olin toivonutkin. Sain tehdä itsenäistä työtä luonnon helmassa, pääsin mukaan ratkaisemaan haastetta ’kuinka toteutetaan ovi joka olisi voitu rakentaa jo kivikaudella’. Näin ja koin ulkotöissä kuinka alkusyksyn t-paitakelit kääntyi alkavaksi talveksi, sain nauttia kirpeistä aamuista, upeista auringonnousuista, ihmetellä porolaumoja työmatkalla.
Opin puusta ja sen ominaisuuksista ihan uudella tavalla, en ollut aiemmin juurikaan tehnyt vastakaadetusta puusta mitään. Työstäminen käsityökaluin oli hyvin kaukana koulun tarkkuussahoista ja oikohöylistä. Sitä ikäänkuin keskittyy enemmän materiaaliin kun sitä työstää käsin, ajatus on enemmän läsnä jokaisessa liikkeessä.
Työssäoppiminen Kierikissä oli todella hyvä lisä puusepänopintoihini, koen saaneeni syvyyttä osaamiselle ja lisäoppia sille, kuinka asioita voi myös tehdä.
Vastaa